“Skein Syndrome” review (imperiumi.net – In Finnish)

8/10

Kreikkalainen Poem on kypsytellyt kakkosalbumiaan seitsemisen vuotta ja tällä kertaa kypsyttelyllä on saatu ihan laatua aikaiseksi. Progemetalliksi tämäkin albumi lasketaan, joskaan aivan sillä överimetallisimmalla kulmalla ei olla liikkeellä, vaan kaikuja kuuluu niin Toolin ja Pain of Salvationin kuin Riversiden, Opethin ja Anatheman kaltaisilta orkestereilta. Jamittelumaisimmissa osuuksissa on kuultavissa Kingston Wallia, vaikka Kreikan pojat tuskin tätä yhtyettä tietävätkään.

Vaikka vaikutteet ajoittain kuuluvatkin, eivät ne häiritse, sillä yhtye on onnistunut rakentamaan omanlaisensa äänimaiseman ja tyylin. Progressiivisuus yhtyeen tapauksessa ei tarkoita maailman nopeimpia likkejä, vaan ennemminkin rytmistä ja sovituksellista monipuolisuutta. Biisien rakenteet ovat mukavan koukeroiset sopivalla toistolla ja yllätysmomenteilla, olematta kuitenkaan alleviivatun “vaikeita”. Kokonaisuuden kruunaa varsin pätevä laulaja-kitaristi Giorgos Prokopiou, jolta niin sanotusti lähtee, soundista tulee mieleen kotomaan Mikko Herranen. Satunnaiset örinät olisi voinut jättää pois kokonaisuutta pilaamasta.

Biisikokonaisuus on hyvin tasapainoinen, mutta jos nyt jotain biisejä pitäisi esille nostaa, niin aloitusbiisi Passive Observersekä raskaan energisesti groovaavat Weakness ja levyn päätösbiisi Remission of Breath ovat sellaisia jotka tarttuivat kuuloelimiin heti ensimmäisellä kuuntelulla. Sanoitusosastosta tosin tajusin sen verran, että ainakin väistämätöntä ympäristökatastrofia käsitellään. Kuten myös perus parisuhdeosastoa, mutta jotenkin omituisilla sanajärjestyksillä ja rytmityksillä. Levyn nimikään (suom. Vyyhtisyndrooma) ei oikein aukea, olisikohan se joku kielikuva… “Pasmat sekaisin”?

Jos henkinen miinus tulee tyyliin sopimattomasta örinälaulusta ja oudoista sanoituksista, niin häiritsevän kihiseviksi miksatut pellit on jo ihan oikea miinus, aika rasittavaa pidemmän päälle ja ärsyttävä yksityiskohta muuten näin hyvässä levyssä. Edellä mainitusta huolimatta kokonaisuus on vahvasti plussan puolella ja hyvää tekemistä, näitä pieniä kauheuspilkkuja lukuun ottamatta. Jopa levyn pituus (47 min) on passeli, läpikuuntelun jälkeen tulee oikeastaan huomaamatta painettua playta uudestaan. Toimii siis!

PS. Yhtye kiertää paraikaa Eurooppaa Amorphiksen ja Omnium Gatherumin kanssa, ja se on oikein.

Source: http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16799